Torino 2025
Ciao! ​
Peruskoulun suomenopettaja Kaisa ja aineopiskelijoiden suomenopettaja Leena matkustivat Pohjois-Italian Torinoon & Rivoliin marraskuun puolivälissä. Tervetuloa lukemaan matkakertomusta!
Kovasti odotettu matkamme alkoi isänpäivänä 9.11., kun meidän molempien puolisot heittivät perheenäidit aamuvarhaisella lentokentälle. Isänpäivä huomioitiin myös lentokoneessa: lentokapteenille tämä oli ensimmäinen isänpäivä ja työn merkeissä se sitten kului. Alppien yläpuolella maisemat olivat huikeat ja aloimme ymmärtää, että tämä matka todella toteutuu!
​
Saavuimme Milano Malpensan kentälle, josta kahden junan, yhden metrolinjan ja yhden bussimatkan jälkeen olimme viisi tuntia myöhemmin perillä majapaikassamme Rivolissa. Julkinen liikenne tulikin hyvin tutuksi viikon aikana, sillä yhteistyökoululla oli monta toimipistettä.
Maanantaina tutustuimme CPIA5 Torino –oppilaitokseen ja tapasimme siellä tuttua henkilöstöä, he vierailivat meillä Eirassa syyskuussa. Sumplimme viikon aikataulua ja saimme tarkemmat tiedot toimipisteiden sijainnista sekä hyvää yleisinformaatiota koulusta. Maanantaina menimme myös seuraamaan kuvaamataidon ja englannin tunteja, joissa myös itse osallistuimme aktiivisesti. Niinkin aktiivisesti, että osa opiskelijoista varmaan yhä luulee meidän olevan ryhmän uusia opiskelijoita.
Tiistaina meille oli varattu aikaa tutustua Torinon keskustaan. Iltapäivällä hyppäsimme lähijunaan ja matkustimme viereiseen kuntaan Piscinaan, josta matematiikan opettaja nappasi meidät autonsa kyytiin ja matka jatkui Piossascoon. Tässä koulussa opettajat matkustavat opiskelijoiden luo! Yhteistyökoulullamme on mahdollisuus käyttää iltaisin muiden oppilaitosten luokkatiloja, kun ne ovat muuten tyhjillään – melko ekologinen ratkaisu! Piossascossa tunnelma oli luokassa tiivis. Seurasimme maantiedon ja matematiikan tunteja ja yritimme itse pysyä laskuissa mukana. Potenssilaskut italiaksi - omista lukiovuosista tuntui kuluneen jo 50 vuotta! Illalla matematiikan opettaja vielä heitti meidät Rivoliin autollaan ja saimme tilaisuuden jutella opettajuudesta ja periaatteistamme vielä automatkan ajan.
Keskiviikkona opiskelimme italiaa. Leena on treenannut italian kieltä Duolingossa reilun vuoden ajan ja Kaisa sai kokea, millaista on aloittaa nollasta. Alkeiskurssilla oli viitisen opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Ryhmät ovat aluksi toki suurempia, mutta elämä yllättää ja ryhmäkoko pienenee helposti. Harjoittelimme omistuslausetta ja teimme ahkerasti harjoituksia. Opettajien kannustava opetustyyli sai meidät osallistumaan melko reippaasti ja teimme parhaamme myös suullisissa harjoituksissa. Jälkimmäinen tunti oli n. A2.1 tasolla ja sielläkin pysyimme teemassa mukana, joskin tuottaminen oli heikompaa. Jälleen opettajan persoona oli hurmaava, avoin ja helposti lähestyttävä. Aiheena oli kahvi, leffalipun ostaminen ja elokuvan lajityypit.
Torstaina oli jälleen uuden etsimisen aika: kaupunginosa Grugliasco, josta tulisi löytää vanha huvila, jonka sivuovesta pääsisi sisään eläkeikäisten liikutantunnille. Google Maps oli jälleen ahkerassa käytössä, kun selvitimme reittiä ja aikatauluja. Grugliasco oli vallan viehättävä paikka ja löysimme myös jumppakaverit ja opettaja Francon. Onneksi meille oli maanantaina kerrottu, että tällä viikolla me todella osallistumme emmekä vain seuraa sivusta! Hiki virtasi ja tennispallo karkaili milloin jalan alta ja milloin kädestä - mutta olipa hyödyllinen tunti meillekin! Liikuntatunti on tarkoitettu paikallisille yli 60-vuotiaille, jotta heidän toimintakykynsä säilyisi mahdollisimman hyvänä. Yhteiskuvasta tuli tärkeä asia monelle osallistujalle. Liikunnan jälkeen etsimme jälleen uuden toimipisteen ja suunnistimme maantiedon tunnille. Aiheena oli maanjäristykset (terramoto) ja tsunamit (maremoto). Taas hurmaannuimme opettajasta, hänen selkeästä puhetyylistään, havainnollistamisesta ja onnistuneesta tekniikan käytöstä. Huomiota kiinnitti se, että oppikirjoja ei juurikaan ollut käytössä emmekä ainaaan me ymmärtäneet, että olisi kotitehtäviä.
Perjantaina kävimme Rivolin toimipisteessä hyvän loppukeskustelun, reflektoimme mennyttä viikkoa ja keskustelimme mahdollisesta yhteistyöstä tulevaisuudessa. Loppupäivästä meillä jäi aikaa, jonka hyödynsimme parhalla mahdollisella tavalla: päiväretkellä Alpeille! Vajassa kahdessa tunnissa nousimme junalla Torinosta (n. 200 metriä meren pinnasta) Bardonecchiaan (n. 1300 metriä merenpinnan yläpuolella). Reippailu vilpoisilla Alpeilla teki hyvää ja tuuletti ajatuksia entisestään.
​
Lauantaina oli taas monivaiheinen matkapäivä Rivoli-Torino-Milano-Malpensan lentokenttä. Milanossa hyppäsimme hetkeksi ratikan kyytiin nähdäksemme vähän tätä kuuluisaa muodin ja rahan kaupunkia. Duomo nähtiin ja viimeiset pizzat syötiin, sitten olikin aika suunnata lentokentälle ja kotia kohti.
