Bryssel, Gent
Helmikuussa 2025 Eiran opettajaryhmä (Hanna Toikkanen-Maher, Tapio Salminen ja Saara Soivala) vieraili Belgiassa Erasmus+-opetusvaihdossa tutustumassa paikalliseen koulutusjärjestelmään ja oppilaitoksiin.
Matkan aikana pääsimme seuraamaan opetusta ja keskustelemaan kollegoiden kanssa Gentissä toimivassa aikuiskoulutuskeskuksessa CVO Gentissä, Brysselin Eurooppa-koulussa sekä Brysselin alueella toimivassa aikuisoppilaitoksessa CVO Semperissä. Vierailujen aikana vertailimme Belgian ja Suomen koulutusjärjestelmiä, opiskelijaprofiileja sekä opetuksen käytäntöjä – ja huomasimme, että vaikka järjestelmät ovat erilaisia, monet koulutuksen arjen haasteet ovat yllättävän samankaltaisia.
Maanantai 23.2. ja suuntana Gent
Ensimmäisenä päivänä otimme junan Brysselistä Gentiin. Belgia on siinä mielessä mahtava pieni maa, että puolen tunnin junamatkan päässä on aina jokin mielettömän hieno historiallinen kaupunki. Kuten belgialaiset itsekin totesivat: Jos onnistut istumaan junassa tunnin yhteen suuntaan, olet todennäköisesti jo toisessa maassa.
Vierailukohteemme oli CVO Gent eli Gentissä toimiva aikuiskoulutusta tarjoava oppilaitos, jonka opiskelijaprofiili vastasi kutakuinkin Eiran opiskelijoita. Toisen asteen koulutus ei ole Belgiassa yhtä kaksijakoinen kuin Suomessa, joten toisella asteella voi suorittaa samaan aikaan sekä ammatillisen että lukiokoulutuksen opintoja. Opinnoissa on kuitenkin tasoeroja siten, että selkeästi yliopistoon opiskelemaan pyrkivät voivat keskittyä Suomen lukiokoulutusta vastaaviin opintoihin, jotka ovat vaatimustasoltaan kaikkein haastavin vaihtoehto. Belgiassa ei kuitenkaan ole ylioppilastutkinnon kaltaista järjestelmää, joka omalta osaltaan määrittäisi valtakunnallista osaamisen tasoa.
Oman lisänsä maan koulutusjärjestelmään tuo liittovaltiorakenne: hollanninkielinen koulutus Flanderissa on täysin erillään ranskankielisestä koulutuksesta Vallonian alueella. Bryssel on virallisesti kaksikielinen, mutta sielläkin koulutusjärjestelmät jakaantuvat tiukasti kielten mukaan. Kielirajojen yli on myös vaikea tehdä yhteistyötä, koska opetussuunnitelmat eivät vastaa toisiaan.
Gentissä keskustelimme aikuiskoulutuksen haasteista. Vaikka koulutuksen rakenteet ovat erilaiset, ongelmat tuntuivat Suomeen ja Eiraan peilattuina hyvin samankaltaisilta. Nuorten ja nuorten aikuisten elämä tuntuu olevan maasta riippumatta melko samankaltaista, mikä heijastuu myös opiskeluun liittyviin haasteisiin. Myös Gentissä aikuiskoulutuksen keskeyttämisluvut olivat korkeita ja monilla opiskelijoilla motivaatio hukassa. Näin siitä huolimatta, että koulutuksen aloitukseen on satsattu paljon resurssia ja opiskelijat myös joutuvat maksamaan opinnoistaan Suomeen nähden suuremman summan.
Gentissä kerrottiin, että keskeyttämisiä on pyritty ehkäisemään ja opiskelijoiden sisäistä motivaatiota vahvistamaan monin tavoin. Tähän kuuluvat esimerkiksi laaja osaamisen tunnistaminen, kasvokkainen tapaaminen oman mentoriopettajan kanssa sekä tarvittaessa intensiivinen hollannin kielen lisäopetus. Opiskelijoiden kielitaito ja matemaattinen osaaminen testataan aina ennen opintojen alkua. Tarvittaessa hollannin kieltä voi opiskella ylimääräisenä jopa 16 tuntia viikossa. Tähän on myös ohjattu rahoitusta, sillä hallituksella on vahva tahto lisätä hollannin kielen osaamista maahanmuuttajaväestön integroitumisen parantamiseksi, vaikka aikuiskoulutuksesta on muuten leikattu resursseja esimerkiksi muiden kuin maan pakollisten kielten opetuksesta.
Osaamisen tunnistamiseen käytetään koko Flanderin alueella (Belgian hollanninkielinen osa) kaikissa vastaavissa oppilaitoksissa eli CVO-kouluissa samoja testejä. Näiden avulla opiskelija voi osoittaa osaamisensa esimerkiksi englannissa tai matematiikassa ja saada kyseiset opinnot suoritettua ilman, että hänen tarvitsee osallistua kursseille jo osaamistaan asioista. Toisaalta lukio-opiskelu ei ole yhtä joustavaa kuin Eirassa: jos jokin kurssi jää kesken, sen voi aloittaa uudelleen vasta seuraavan kerran puolen vuoden kuluttua.
Pääsimme seuraamaan Gentissä ranskan ja matematiikan tunteja sekä hollanti toisena kielenä opetusta. Ryhmät olivat motivaatio – ja taitotasoiltaan hyvin erilaisia. Ranskan kielen ryhmä opiskeli akateemisesti haastavimmalla tasolla ja opiskelijoiden tavoitteena oli jatkaa opintoja yliopistoon. Opiskelijat olivat aktiivisia ja selkeästi halusivat oppia. Puhelimet pysyivät poissa, ellei opettaja erikseen ohjeistanut niiden käyttöön. Matematiikan tunnilla keskittymisvaikeudet taas olivat selkeämmin läsnä. Eiran opettajille oli varsin silmiä avaava kokemus istua luokassa seuraamassa opetusta, jota ei kielen vuoksi voinut täysin ymmärtää, vaikka opetettava asia sinänsä olikin ennestään tuttu.
24.2. Eurooppa-koulu
Ei Brysseliä ilman kollegaamme Ullaa! Eiran pitkäaikainen äidinkielen ja kirjallisuuden sekä S2:n opettaja Ulla Pajanensiirtyi syksyllä 2025 opettamaan äidinkieltä Eurooppa-kouluun Brysseliin.
Pääsimme reissullamme tutustumaan kouluun ja Ullan työpäivään Brysselin laitamille. Eurooppa-koulut on suunnattu Euroopan komission työntekijöiden lapsille. Ne ovat julkisia oppilaitoksia, joissa noudatetaan omaa opetussuunnitelmaa. Brysselissä on useita Eurooppa-kouluja, joista EEB2:ssa on yhdeksän kieliosastoa: ranska, italia, portugali, suomi, ruotsi, liettua, saksa, hollanti ja englanti. Lisäksi koulussa voi opiskella äidinkielenä viroa ja latviaa. Kieliosastoilla opiskellaan omalla äidinkielellä noin 40 prosenttia oppiaineista: äidinkieltä, matemaattisia aineita ja biologiaa. Toisella kielellä opiskellaan myös noin 40 prosenttia oppiaineista: historiaa, maantietoa, etiikkaa ja taloustietoa. Loput aineet ovat vieraita kieliä ja ONL-kieli eli “other national language”. Suomenkielisille se on ruotsi, mutta sen opiskeleminen on vapaaehtoista. Opetusta järjestetään 4–17-vuotiaille. EEB2:ssa on yli 3 000 oppilasta ja 200 opettajaa.
Koulu on siis erittäin monikulttuurinen ja eloisa. 1970-luvun koulurakennus ja sen piha on aidattu ja vartioitu alue. Kaivamme portilla henkilökortteja Ullan selittäessä ranskaksi, keitä olemme. Uusinta uutta ei näy missään: ahtaiksi käyneet tilat ovat kuluneet eikä sähköisiä alustoja käytetä. Viikkotiedote kymmenine liitteineen tulee kerran viikossa sähköpostissa. Sähkökatko voi kestää päiviä kenenkään tietämättä, mistä se johtuu tai milloin se loppuu. Värikopio pitää tilata kaksi päivää etukäteen sihteeriltä. Kuitenkin kaikki toimii! 3 000 opiskelijaa vaihtaa luokkaa sujuvasti viiden minuutin tauon aikana. Vessaan ennättää, ja työt alkavat heti, kun opettaja aloittaa tunnin.
Seuraamme Ullaa tiiviisti kuin tipuset emoa. Emme halua eksyä yksin sokkeloisille käytäville ilman kulkukorttia. Ensimmäinen tunti lyö meidät ällikällä. Lukion toista luokkaa vastaavien oppilaiden aiheena on renessanssi. Kolme nokkelaksi tiedettyä opiskelijaa osallistuvat kanssamme paneelikeskusteluun uudesta aiheesta. Ulla ohjailee keskustelua, Hanna kertoo ajasta ja tyylistä yleisesti, Tapio kommentoi tieteen ja Saara kirjallisuuden ja taiteen näkökulmasta. Yksi panelisteista taitaa tietää enemmän kuin opettajat. Renessanssin vertailu keskiajan filosofeihin sujuu takeltelematta. Ei ihme, sillä hänen tavoitteenaan on huippujuristin kansainvälinen pesti. 45 minuuttia kuluu nopeasti. Yleisössä osa alkaa vilkuilla puhelinta, mutta suurin osa seuraa keskustelua. Decameronen maallisten aiheiden kuvailu aiheuttaa jännittyneen hymähdyksen, vaikka kyseessä ovat tulevat abit.
Iltapäivän tuntien oppilaat ovat yläaste- ja lukioiässä. Pienistä ex tempore -kieliesitelmistä selviää, että kaikki käyttävät hämmästyttävän määrän kieliä arjessaan: jalkapallossa tšekkiä, kotona suomea, partiossa ruotsia, koulussa ranskaa... Paljastuu myös, etteivät kaikki olekaan menossa Haagiin tuomareiksi. Mukaan mahtuu kaikenlaisia oppijoita. Osalla on suunta tai keskittymiskyky kadoksissa. Kokonaisuudessaan yleissivistys ja taidot ovat kuitenkin huimat. Oppilailta odotetaan paljon. Äidinkielessä painottuvat kirjallisuuden ja esiintymisen taidot. Niiden kautta oppii kyllä muutkin äidinkielen – ja elämän – osa-alueet! Painotus näkyy myös yo-kirjoituksissa suullisina kirjallisuuskuulusteluina. Jos oppilaat rikkovat sääntöjä tai eivät kunnioita opettajaa, erillinen kurinpitoryhmä hoitaa tilanteen oppilaan ja vanhempien kanssa. Jos oppilailta odotetaan, paljon vaaditaan opettajiltakin. Opetusta ja muuta työtä on paljon!
Olimme valinneet vierailupäivän hyvin. Saimme nauttia tauolla balttilaisesta buffetista. Limpun palan painikkeena olevat snapsit jätimme kuitenkin väliin. Otimme vahingon takaisin illallisella Ullan perheen kotona risoton ja viinin äärellä.
25.–26.2. CVO Semper Bryssel
CVO Semper on Brysselissä ja sen lähialueilla toimiva noin 15 000 opiskelijan ja noin 50 toimipisteen hollanninkielinen aikuisoppilaitos. Opetusta ja opiskelijoita on kaikenlaisia. Suomesta vastaavia kursseja löytyy ainakin ammattikouluista, lukioista, yliopiston kielikursseilta ja aikuisopistoista. Suurin osasto on hollannin opetus vieraskielisille.
Opetusvierailumme aloitimme keskiviikkona ilmeisesti lähinnä viereisen yliopiston opiskelijoille tarkoitetulta englannintunnilta, jonka ryhmäkoko oli 8. Toisena päivänä vierailimme toisessa ryhmässä, jossa oli 5 opiskelijaa. Opiskelijoiden vähyys valkeni, kun kerrottiin, että Belgian oikeistohallitus on leikannut voimakkaasti tällaisten ”harrastuskurssien” — joiksi esimerkiksi kaikki vieraat kielet luokitellaan — tukemista. Tämän seurauksena hinnat opiskelijoille ovat noin kolminkertaistuneet 480 euroon per lukukausi per oppiaine, ja tämä puolestaan on johtanut 40 prosentilla pienentyneeseen opiskelijamäärään sekä siihen, että opettajat joutuvat pelkäämään työpaikkojensa puolesta.
Kielten opetus on meille kaikille hieman vieraampaa, mutta pienet ryhmäkoot ja yliopistotason opiskelijat mahdollistivat ainakin sen, että opetus oli melko intensiivistä ja kaikki keskittyivät koko oppitunnin juuri siihen, mihin pitikin. Tämä herätti meissä jonkinlaista kateutta!
Seuraamme Ullaa tiiviisti kuin tipuset emoa. Emme halua eksyä yksin sokkeloisille käytäville ilman kulkukorttia. Ensimmäinen tunti lyö meidät ällikällä. Lukion toista luokkaa vastaavien oppilaiden aiheena on renessanssi. Kolme nokkelaksi tiedettyä opiskelijaa osallistuvat kanssamme paneelikeskusteluun uudesta aiheesta. Ulla ohjailee keskustelua, Hanna kertoo ajasta ja tyylistä yleisesti, Tapio kommentoi tieteen ja Saara kirjallisuuden ja taiteen näkökulmasta. Yksi panelisteista taitaa tietää enemmän kuin opettajat. Renessanssin vertailu keskiajan filosofeihin sujuu takeltelematta. Ei ihme, sillä hänen tavoitteenaan on huippujuristin kansainvälinen pesti. 45 minuuttia kuluu nopeasti. Yleisössä osa alkaa vilkuilla puhelinta, mutta suurin osa seuraa keskustelua. Decameronen maallisten aiheiden kuvailu aiheuttaa jännittyneen hymähdyksen, vaikka kyseessä ovat tulevat abit.
Iltapäivän tuntien oppilaat ovat yläaste- ja lukioiässä. Pienistä ex tempore -kieliesitelmistä selviää, että kaikki käyttävät hämmästyttävän määrän kieliä arjessaan: jalkapallossa tšekkiä, kotona suomea, partiossa ruotsia, koulussa ranskaa... Paljastuu myös, etteivät kaikki olekaan menossa Haagiin tuomareiksi. Mukaan mahtuu kaikenlaisia oppijoita. Osalla on suunta tai keskittymiskyky kadoksissa. Kokonaisuudessaan yleissivistys ja taidot ovat kuitenkin huimat. Oppilailta odotetaan paljon. Äidinkielessä painottuvat kirjallisuuden ja esiintymisen taidot. Niiden kautta oppii kyllä muutkin äidinkielen – ja elämän – osa-alueet! Painotus näkyy myös yo-kirjoituksissa suullisina kirjallisuuskuulusteluina. Jos oppilaat rikkovat sääntöjä tai eivät kunnioita opettajaa, erillinen kurinpitoryhmä hoitaa tilanteen oppilaan ja vanhempien kanssa. Jos oppilailta odotetaan, paljon vaaditaan opettajiltakin. Opetusta ja muuta työtä on paljon!
Olimme valinneet vierailupäivän hyvin. Saimme nauttia tauolla balttilaisesta buffetista. Limpun palan painikkeena olevat snapsit jätimme kuitenkin väliin. Otimme vahingon takaisin illallisella Ullan perheen kotona risoton ja viinin äärellä.